Syksyn lapsen ajatuksia...

Kävin tuossa koirani kanssa pitkällä päivälenkillä. Sää oli vilpoinen ja ilmassa tuoksui syksy. Olen itse syntynyt lokakuussa, joten olen syksyn lapsi, ja jostain syystä syksy kaikkine hyvine ja huonoine puolineen tuntuu vuodenajoista omimmalta. Rupesinkin miettimään, että onko niin että se vuodenaika, missä olemme syntyneet on ikään kuin meidän omamme? Että vaikka nauttisitkin talven lumihiutaleista ja kesän auringon paisteesta, silti jotenkin kevään ensimmäinen vihreä lehti tai syksyn pimeä ilta saa sinut tuntemaan olosi ikään kuin kotoisaksi? Aika mielenkiintoinen ajatus...

Tänään syksyn lapsen asuna toimii:

• mustat kapeat housut: Lindex
• trenssi: H&M
• kaulahuivi: Seppälä?
• pieni laukku: LB
• mustat ihanat kapeavartiset saappaat: kirppis
• (alla sinisävyinen paljetti tunika: Rooma)